keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Osa 5


Heippa taas!

Aluksi pari sanaa politiikasta, jälleen. Viime päivien puheenaiheena on ollut SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen sairasloma. Kun luin hänen ikävästä sairastumisesta ensimmäistä kertaa, mieleeni palasi vuosia sitten lukemani juttu, jossa Rinne kertoi bravuurireseptinsä, pekonipastan. Muistaakseni resepti koostui muun muassa vajaasta kilosta pekonia ja yli puolesta litrasta kermaa. Kulinaristit voivat halutessaan etsiä tarkan ohjeen illalla kokeiltavaksi. Ajattelin jo tuolloin, että jos yli 50-vuotiaaksi mieheksi normaalipainoinen kiireinen ihminen kiskoo tuollaisia ruokia säännöllisesti, ei hän voi voida kovinkaan hyvin. Mutta toivottavasti Rinne toipuu mahdollisimman pian.

Asiaan. Olen alkuvuoden miettinyt uusia osakkeita ostettavaksi Kotipizzan myynnistä saaduilla varoilla. Suomalaisesta pizza-yrityksestä tehtiin loppuvuonna norjalaisen elintarvikejätin Orklan toimesta ostotarjous, joka hyväksyttiin. Vaikka Kotipizzasta maksettu hinta oli mukavan korkea, olisin mieluusti pitänyt osakkeet itselläni, niiden omistamisen varjolla kun pystyi hyvällä omallatunnolla syömään usein herkullisia pizzoja. Kotipizzan puolella on myös onnistunut brändin uudelleenluonti, sekä ihmisten kasvava halu syödä ns. terveellisempää pikaruokaa. Mutta nuo osakkeet on siis myyty norjalaisille, joten ei niistä sen enempää.

Uusia kohteita etsiessäni yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on Apple, yritys, jonka varmasti jokainen tietää. Kyseessä on järkyttävän kokoinen firma, jonka markkina-arvo on tällä hetkellä käsittämättömät yli 600 miljardia euroa. Vertailun vuoksi, Suomen valtion vuositulot olivat viime vuonna 52,7 miljardia euroa. Eli mikäli rakas valtiomme haluaisi ostaa Applen kokonaan, tulisi Suomen säästää kaikki tulonsa yli kymmenen vuoden ajan käyttämättä itse senttiäkään. Päätös lyödä rahahanat kokonaan kiinni vuosiksi voisi kyllä herättää hieman vastarintaa.

Applen osakekurssi laski yli 10 % viime vuonna, sekä lähes yhtä paljon tammikuun alussa tulleen negatiivisen tulosvaroituksen myötä. Vuoden alussa tulleessa raportissa kerrottiin, että viime vuoden lopun myynti olisi 84 miljardia dollaria, kun vielä marraskuussa sen ennustettiin olevan 89-93 miljardia dollaria. Tämän perusteella Applen osakekurssi laski siis lähes 10 % päivässä. Kuten huomaatte, yhtiön myyntiluvut ovat järkyttävän suuria. Vaikka viimeisen vuosineljänneksen myynti olisikin ”vain” 84 miljardia dollaria, olisi kyseessä silti toiseksi suurin neljännesvuoden liikevaihto miltään yritykseltä koskaan. Kaikkien aikojen suurin on samaisen yhtiön vuoden 2017 loppuvuoden myynti.

Itse uskon Applen menestysmahdollisuuksiin tulevaisuudessa monestakin eri syystä. Ensinnäkin, yhtiöllä on takanaan maailman paras brändi. Ihmiset ovat valmiita maksamaan tuhansia euroja tuotteista, joissa on osittain syödyn omenan kuva päällä, vaikka he saisivat teknisiltä ominaisuuksiltaan lähes vastaavan, mutta eri valmistajan tuotteen halvemmalla. Tämä on todella iso kilpailuetu muihin verrattuna, sillä siinä missä valmistusmenetelmien tai teknisten innovaatioiden kopiointi on kohtuullisen helppoa, on ihmisten mielikuvien ja ostokäyttäytymisen muuttaminen huomattavasti hankalampaa.

Toisekseen, Apple ei tee ainoastaan iPhoneja ja Macbookeja, vaan yhä suurempi osa sen liikevaihdosta tulee palveluista, joita ovat esimerkiksi Apple Pay tai iTunes. Kun Applen laitteiden osuus maailmalla kasvaa jatkuvasti, kasvaa myös potentiaalinen palveluiden ostajien joukko. Tämä kehitys on myös nähtävillä yhtiön omista myyntiluvuista, joista selviää, että kun laitteiden myynnin kasvu on viime vuosina hieman hidastunut, on palveluiden myynti kasvanut merkittävästi. Esimerkiksi viime vuoden lopulla palvelumyynti kasvoi 17 % verrattuna vuoden 2017 vastaavaan.

Kolmanneksi, maailmassa on jatkuvasti kasvava määrä ihmisiä, joilla on varaa ”länsimaiseen elintasoon”, johon kuuluu nykypäivänä kiinteästi muun muassa älypuhelin ja tietokone. Tämä näkyy esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, joissa miljoonat ihmiset nousevat joka vuosi ns. taloudelliseen keskiluokkaan. Toisaalta, vaikka yhä useammalla ihmisellä on varaa omaan kännykkään, eivät he välttämättä päädy ostamaan Applen tuotteita. Uskon kuitenkin, että yhtiön vahva brändi ohjaa ihmiset jatkossakin käyttämään rahansa läppäreihin ja puhelimiin, joita komistaa omenan kuva.

Kukaan ei voi tietää varmaksi, mikä tulee olemaan ”seuraava älypuhelin”, eli keksintö, jota ihmiset ostavat ympäri maailman miljardikaupalla. Mutta koska Applella on palveluksessaan luultavasti maailman parhaat asiantuntijat ja tuotekehittäjät, on hyvin todennäköistä, että tätä seuraavaa suurta keksintöä tullaan myymään i-kirjain edessään olevalla nimellä.

Tätä tekstiä kirjoittaessani Applen osakkeen P/E-luku on noin 12. Kohtuullisen alhainen hinnan suhde tuottoihin johtuu laskeneesta kurssista, ja kyseessä on mielestäni nykyisellä hinnalla ja aiemmin mainittujen tekijöiden perusteella todella mielenkiintoinen (osto)kohde.

Tekstistä tuli lähes maksettu mainos (paitsi että tästä ei makseta), mikä ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Voin olla Applen suhteen myös täysin väärässä, ja koko yhtiö menee nurin vuoden kuluttua. Älä siis ota tätä ostosuosituksena tai vinkkinä, vaan ennemminkin yleisenä pohdintana yhden maailman kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista yrityksistä tulevaisuudesta. Itse saatan kyllä Applen osakkeita ostaa.

maanantai 14. tammikuuta 2019

Osa 4


Terve taas!

Joulut ja vuoden vaihtumiset on nyt juhlittu alta pois. Uuden vuoden vaihtuminen tarkoittaa joillekin ”uusi vuosi, uusi minä”-roskaa toteutumattomina syntyvine uuden vuoden lupauksineen, mutta minulle ja kaltaisilleni tylsille realisteille se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että sijoitusvuosi 2019 voi alkaa.

Viime vuosi oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Helsingin pörssissä tappiollinen, eli yleisindeksi, joka kuvaa Helsinkiin listattujen yhtiöiden yhteenlaskettua kehitystä, painui miinukselle. Eli jos olisit hajauttanut omistuksesi siten, että omistaisit kaikkia Helsingin pörssin osakkeita, olisit tehnyt erittäin todennäköisesti tappiota.

Näin meidän kesken, myös oman salkkuni viime vuoden vuosituotto näytti punaista. En kuitenkaan jaksa huolestua asiasta sen enempää, sillä pitkäjänteisen sijoittajan ei tarvitse kurssilaskuista liikaa stressata. Keskimäärin osakkeisiin sijoittaminen on tuottoisaa puuhaa, kun aikajänteenä käytetään vuosia tai jopa vuosikymmeniä. On hyvä pitää mielessä että tappiot ja voitot realisoituvat vasta osakkeita myytäessä, joten osakkeen tämän päiväisellä kurssilla ei ole hieman kärjistäen mitään merkitystä, kunhan se on enemmän kuin nolla.      

Politiikkanörteille alkava vuosi on juhlavuosi lähestyvine eduskunta- ja eurovaaleineen. Näin sijoittajan näkökulmasta poliittisilla päätöksillä on myös merkitystä, joten olkoon vaalivuosi 2019 siitä harvinainen, että ihmiset osaisivat äänestää oikein. Väärinäänestävä vaalikarja kun on yksi demokratiamme suurimmista haittapuolista Teuvo Hakkaraisen lisäksi. Itsehän äänestän aina oikein, mutta pidän itseäni siitä huolimatta (tai sen ansiosta) poliittisesti sitoutumattomana.

Yksi konkreettinen asia, jonka avulla poliitikot voivat vaikuttaa piensijoittajan elämään on verotus. Tällä hetkellä pääomatulojen veroprosentti on 30 tai 34, riippuen siitä, onko pääomatuloja yli vai alle 30 000 euroa. Suurempi, eli 34 % verokanta koskee luonnollisesti suurempia pääomatuloja. Uskallan paljastaa, että itse maksan tällä hetkellä tuota 30 prosentin veroa, mistä älykkäimmät voivat päätellä vuosittaisten pääomatulojeni maksimimäärän.

Pääomatuloiksi lasketaan myyntivoitot sekä osingot. Yritykset jakavat vuosittain osan tuloksestaan omistajilleen osinkoina, joita siis verotetaan myös pääomatuloina. Saaduista osingoista 15 prosenttia on verovapaata (älkää kysykö miksi), joten osinkojen veroprosentti on 25,5 % (0,85*0,3). Olettaen siis, että vuodessa saatavien pääomatulojen kokonaismäärä on alle 30 000 euroa.

Äkkiseltään ajateltuna pääomatulojen veroprosentti vaikuttaa kohtuulliselta. Jos sitä vertaa esimerkiksi palkkatulojen vastaavaan, on pääomatulojen verokohtelu hiemankaan suuremmissa tuloluokissa armeliaampaa kuin palkkatulojen. Mutta siinä missä progressio on ansiotulojen verotuksessa todella jyrkkää, eli enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti suuremman osan tuloistaan veroina, pääomatulojen osalta se on hyvin maltillista. Eli vaikka tienaisit miljoona euroa pääomatuloina, et maksa suhteellisesti enempää veroja, kuin esimerkiksi 31 000 euroa vuodessa tienaava.

Toinen merkillepantava asia pääomatulojen verotuksessa on se, että monilla suursijoittajilla, kuten eläkevakuutusyhtiöillä ja ammattiyhdistysliikkeillä, on eri pelisäännöt eivätkä ne usein maksa lainkaan veroja pääomatuloistaan.

Mielestäni olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista, että pääomatulojen verotusta uudistettaisiin siten, että jokaisen sijoittajan verokohtelu olisi samankaltaista, eikä kenelläkään olisi erityisvapauksia. Mikäli esimerkiksi AY-liikkeiden sekä eläkevakuutusrahastojen miljardisijoituksista perittäisiin edes pientä veroa, voisi meidän piensijoittajien vähäisiä pääomatuloroposia verottaa huomattavasti kohtuullisemmin.

Tämä olisi omiaan paitsi kannustamaan kaikkia sijoittamaan, myös luomaan oikeudenmukaisuuden tunnetta, kun piensijoittajat eivät kantaisi suhteellisesti suurinta verotaakkaa. Tätä lukeville poliitikoille: ehdotuksiani saa käyttää hyväksi, ääneni on helposti kaupan.

Kiitos mielenkiinnosta ja hyvää alkanutta vuotta!