Osa 6

Moi!

Viime kerralla kirjoitin Applesta, kuten skarpeimmat ehkä muistavat. Yhtiö julkaisi viime viikon tiistaina vuoden lopun tuloksensa, ja sen myynti oli viime vuoden viimeisen kolmen kuukauden aikana 84,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Laskua vuoden takaiseen tuli noin 5 prosenttia. Sijoittajat ottivat Applen tulosjulkistuksen kuitenkin positiivisin mielin vastaan ja yhtiön osakekurssi on ollut mukavassa nosteessa viime viikkoina. Oman ostopäätökseni takana olivat paljon pidemmän aikavälin tapahtumat, joten mutuilujeni oikeellisuudesta ei voida vielä sanoa juuta eikä jaata. Hyvältä näyttää kuitenkin, eli ehkä voimme sittenkin todeta toiveikkaan innostuneesti: ”jaa”.

Tänään ajattelin jakaa kanssanne oivan vinkin, jonka avulla voi säästää rahaa. Tämän vinkin noudattaminen vaatii kuitenkin kurinalaisuutta, sekä tietynlaista röyhkeyttä. Minulla on ollut hieman huono omatunto blogini nimestä, joka saattaa antaa joillekin harhaanjohtavan kuvan. Haluan siis nyt vihdoinkin jakaa kanssanne konkreettisen vinkin, jonka avulla miljonääriys on jokaiselle ainakin pienen askeleen lähempänä.  

Pysykää housuissanne, vinkki tulee tässä. Kuvitellaanpa tilanne, että olet ruokakaupan kassalla ja ostosten loppusumma on esimerkiksi 13,32 euroa. Maksatko ostoksesi käteisellä vai kortilla? Korttimaksaminen on nykypäivänä lähimaksuineen mukavan helppoa ja nopeaa, mutta rahan säästämismielessä kyseinen ostos kannattaisi maksaa käteisellä. Miksikö? No kassaneitien kiusaksi, tietenkin. Lisäksi, jos valitset käteismaksun, joudut maksamaan pyöristyssääntöjen takia vain 13,30 euroa. Säästät siis yhdellä yksinkertaisella ranneliikkeellä peräti 2 senttiä rahaa!

Sama toimii tietenkin myös toisin päin. Jos ostostesi loppusumma onkin vaikka 10,08 euroa, kannattaa sinun maksaa ne kortilla, sillä tililtäsi veloitetaan tasan tuo summa, eikä 10,10 euroa, jonka joutuisit maksamaan käteisellä maksaessasi. Mutta koska suurin osa ihmisistä käyttää normaalistikin korttia, on ensimmäinen skenaario sellainen, jossa käyttäytymistä kannattaa muuttaa.

Ikävä kyllä, tämä oiva säästökeino toimii vain maissa, joissa ei ole käytössä pienimpiä rahoja ollenkaan. Esimerkiksi Keski-Euroopan maissa temppu ei toimi, koska 1 ja 2 sentin summille on myös jaksettu painaa omat kolikot. Mutta suomalaiset, menkää ja rikastukaa!

Lopuksi täytyy myöntää, että itse en kuitenkaan käytä kyseistä säästökeinoa, koska olen liian mukavuudenhaluinen, eikä minulla ole koskaan käteistä. Koen myös hieman kiusalliseksi kytätä kassalla loppusummaa sentin tarkkuudella ja tehdä päätös maksutavasta vasta sen jälkeen. Ehkä siksi en olekaan miljonääri.

Osa 5

Heippa taas!

Aluksi pari sanaa politiikasta, jälleen. Viime päivien puheenaiheena on ollut SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen sairasloma. Kun luin hänen ikävästä sairastumisesta ensimmäistä kertaa, mieleeni palasi vuosia sitten lukemani juttu, jossa Rinne kertoi bravuurireseptinsä, pekonipastan. Muistaakseni resepti koostui muun muassa vajaasta kilosta pekonia ja yli puolesta litrasta kermaa. Kulinaristit voivat halutessaan etsiä tarkan ohjeen illalla kokeiltavaksi. Ajattelin jo tuolloin, että jos yli 50-vuotiaaksi mieheksi normaalipainoinen kiireinen ihminen kiskoo tuollaisia ruokia säännöllisesti, ei hän voi voida kovinkaan hyvin. Mutta toivottavasti Rinne toipuu mahdollisimman pian.

Asiaan. Olen alkuvuoden miettinyt uusia osakkeita ostettavaksi Kotipizzan myynnistä saaduilla varoilla. Suomalaisesta pizza-yrityksestä tehtiin loppuvuonna norjalaisen elintarvikejätin Orklan toimesta ostotarjous, joka hyväksyttiin. Vaikka Kotipizzasta maksettu hinta oli mukavan korkea, olisin mieluusti pitänyt osakkeet itselläni, niiden omistamisen varjolla kun pystyi hyvällä omallatunnolla syömään usein herkullisia pizzoja. Kotipizzan puolella on myös onnistunut brändin uudelleenluonti, sekä ihmisten kasvava halu syödä ns. terveellisempää pikaruokaa. Mutta nuo osakkeet on siis myyty norjalaisille, joten ei niistä sen enempää.

Uusia kohteita etsiessäni yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on Apple, yritys, jonka varmasti jokainen tietää. Kyseessä on järkyttävän kokoinen firma, jonka markkina-arvo on tällä hetkellä käsittämättömät yli 600 miljardia euroa. Vertailun vuoksi, Suomen valtion vuositulot olivat viime vuonna 52,7 miljardia euroa. Eli mikäli rakas valtiomme haluaisi ostaa Applen kokonaan, tulisi Suomen säästää kaikki tulonsa yli kymmenen vuoden ajan käyttämättä itse senttiäkään. Päätös lyödä rahahanat kokonaan kiinni vuosiksi voisi kyllä herättää hieman vastarintaa.

Applen osakekurssi laski yli 10 % viime vuonna, sekä lähes yhtä paljon tammikuun alussa tulleen negatiivisen tulosvaroituksen myötä. Vuoden alussa tulleessa raportissa kerrottiin, että viime vuoden lopun myynti olisi 84 miljardia dollaria, kun vielä marraskuussa sen ennustettiin olevan 89-93 miljardia dollaria. Tämän perusteella Applen osakekurssi laski siis lähes 10 % päivässä. Kuten huomaatte, yhtiön myyntiluvut ovat järkyttävän suuria. Vaikka viimeisen vuosineljänneksen myynti olisikin ”vain” 84 miljardia dollaria, olisi kyseessä silti toiseksi suurin neljännesvuoden liikevaihto miltään yritykseltä koskaan. Kaikkien aikojen suurin on samaisen yhtiön vuoden 2017 loppuvuoden myynti.

Itse uskon Applen menestysmahdollisuuksiin tulevaisuudessa monestakin eri syystä. Ensinnäkin, yhtiöllä on takanaan maailman paras brändi. Ihmiset ovat valmiita maksamaan tuhansia euroja tuotteista, joissa on osittain syödyn omenan kuva päällä, vaikka he saisivat teknisiltä ominaisuuksiltaan lähes vastaavan, mutta eri valmistajan tuotteen halvemmalla. Tämä on todella iso kilpailuetu muihin verrattuna, sillä siinä missä valmistusmenetelmien tai teknisten innovaatioiden kopiointi on kohtuullisen helppoa, on ihmisten mielikuvien ja ostokäyttäytymisen muuttaminen huomattavasti hankalampaa.

Toisekseen, Apple ei tee ainoastaan iPhoneja ja Macbookeja, vaan yhä suurempi osa sen liikevaihdosta tulee palveluista, joita ovat esimerkiksi Apple Pay tai iTunes. Kun Applen laitteiden osuus maailmalla kasvaa jatkuvasti, kasvaa myös potentiaalinen palveluiden ostajien joukko. Tämä kehitys on myös nähtävillä yhtiön omista myyntiluvuista, joista selviää, että kun laitteiden myynnin kasvu on viime vuosina hieman hidastunut, on palveluiden myynti kasvanut merkittävästi. Esimerkiksi viime vuoden lopulla palvelumyynti kasvoi 17 % verrattuna vuoden 2017 vastaavaan.

Kolmanneksi, maailmassa on jatkuvasti kasvava määrä ihmisiä, joilla on varaa ”länsimaiseen elintasoon”, johon kuuluu nykypäivänä kiinteästi muun muassa älypuhelin ja tietokone. Tämä näkyy esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, joissa miljoonat ihmiset nousevat joka vuosi ns. taloudelliseen keskiluokkaan. Toisaalta, vaikka yhä useammalla ihmisellä on varaa omaan kännykkään, eivät he välttämättä päädy ostamaan Applen tuotteita. Uskon kuitenkin, että yhtiön vahva brändi ohjaa ihmiset jatkossakin käyttämään rahansa läppäreihin ja puhelimiin, joita komistaa omenan kuva.

Kukaan ei voi tietää varmaksi, mikä tulee olemaan ”seuraava älypuhelin”, eli keksintö, jota ihmiset ostavat ympäri maailman miljardikaupalla. Mutta koska Applella on palveluksessaan luultavasti maailman parhaat asiantuntijat ja tuotekehittäjät, on hyvin todennäköistä, että tätä seuraavaa suurta keksintöä tullaan myymään i-kirjain edessään olevalla nimellä.

Tätä tekstiä kirjoittaessani Applen osakkeen P/E-luku on noin 12. Kohtuullisen alhainen hinnan suhde tuottoihin johtuu laskeneesta kurssista, ja kyseessä on mielestäni nykyisellä hinnalla ja aiemmin mainittujen tekijöiden perusteella todella mielenkiintoinen (osto)kohde.

Tekstistä tuli lähes maksettu mainos (paitsi että tästä ei makseta), mikä ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Voin olla Applen suhteen myös täysin väärässä, ja koko yhtiö menee nurin vuoden kuluttua. Älä siis ota tätä ostosuosituksena tai vinkkinä, vaan ennemminkin yleisenä pohdintana yhden maailman kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista yrityksistä tulevaisuudesta. Itse saatan kyllä Applen osakkeita ostaa.

Osa 4

Terve taas!

Joulut ja vuoden vaihtumiset on nyt juhlittu alta pois. Uuden vuoden vaihtuminen tarkoittaa joillekin ”uusi vuosi, uusi minä”-roskaa toteutumattomina syntyvine uuden vuoden lupauksineen, mutta minulle ja kaltaisilleni tylsille realisteille se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että sijoitusvuosi 2019 voi alkaa.

Viime vuosi oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Helsingin pörssissä tappiollinen, eli yleisindeksi, joka kuvaa Helsinkiin listattujen yhtiöiden yhteenlaskettua kehitystä, painui miinukselle. Eli jos olisit hajauttanut omistuksesi siten, että omistaisit kaikkia Helsingin pörssin osakkeita, olisit tehnyt erittäin todennäköisesti tappiota.

Näin meidän kesken, myös oman salkkuni viime vuoden vuosituotto näytti punaista. En kuitenkaan jaksa huolestua asiasta sen enempää, sillä pitkäjänteisen sijoittajan ei tarvitse kurssilaskuista liikaa stressata. Keskimäärin osakkeisiin sijoittaminen on tuottoisaa puuhaa, kun aikajänteenä käytetään vuosia tai jopa vuosikymmeniä. On hyvä pitää mielessä että tappiot ja voitot realisoituvat vasta osakkeita myytäessä, joten osakkeen tämän päiväisellä kurssilla ei ole hieman kärjistäen mitään merkitystä, kunhan se on enemmän kuin nolla.      

Politiikkanörteille alkava vuosi on juhlavuosi lähestyvine eduskunta- ja eurovaaleineen. Näin sijoittajan näkökulmasta poliittisilla päätöksillä on myös merkitystä, joten olkoon vaalivuosi 2019 siitä harvinainen, että ihmiset osaisivat äänestää oikein. Väärinäänestävä vaalikarja kun on yksi demokratiamme suurimmista haittapuolista Teuvo Hakkaraisen lisäksi. Itsehän äänestän aina oikein, mutta pidän itseäni siitä huolimatta (tai sen ansiosta) poliittisesti sitoutumattomana.

Yksi konkreettinen asia, jonka avulla poliitikot voivat vaikuttaa piensijoittajan elämään on verotus. Tällä hetkellä pääomatulojen veroprosentti on 30 tai 34, riippuen siitä, onko pääomatuloja yli vai alle 30 000 euroa. Suurempi, eli 34 % verokanta koskee luonnollisesti suurempia pääomatuloja. Uskallan paljastaa, että itse maksan tällä hetkellä tuota 30 prosentin veroa, mistä älykkäimmät voivat päätellä vuosittaisten pääomatulojeni maksimimäärän.

Pääomatuloiksi lasketaan myyntivoitot sekä osingot. Yritykset jakavat vuosittain osan tuloksestaan omistajilleen osinkoina, joita siis verotetaan myös pääomatuloina. Saaduista osingoista 15 prosenttia on verovapaata (älkää kysykö miksi), joten osinkojen veroprosentti on 25,5 % (0,85*0,3). Olettaen siis, että vuodessa saatavien pääomatulojen kokonaismäärä on alle 30 000 euroa.

Äkkiseltään ajateltuna pääomatulojen veroprosentti vaikuttaa kohtuulliselta. Jos sitä vertaa esimerkiksi palkkatulojen vastaavaan, on pääomatulojen verokohtelu hiemankaan suuremmissa tuloluokissa armeliaampaa kuin palkkatulojen. Mutta siinä missä progressio on ansiotulojen verotuksessa todella jyrkkää, eli enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti suuremman osan tuloistaan veroina, pääomatulojen osalta se on hyvin maltillista. Eli vaikka tienaisit miljoona euroa pääomatuloina, et maksa suhteellisesti enempää veroja, kuin esimerkiksi 31 000 euroa vuodessa tienaava.

Toinen merkillepantava asia pääomatulojen verotuksessa on se, että monilla suursijoittajilla, kuten eläkevakuutusyhtiöillä ja ammattiyhdistysliikkeillä, on eri pelisäännöt eivätkä ne usein maksa lainkaan veroja pääomatuloistaan.

Mielestäni olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista, että pääomatulojen verotusta uudistettaisiin siten, että jokaisen sijoittajan verokohtelu olisi samankaltaista, eikä kenelläkään olisi erityisvapauksia. Mikäli esimerkiksi AY-liikkeiden sekä eläkevakuutusrahastojen miljardisijoituksista perittäisiin edes pientä veroa, voisi meidän piensijoittajien vähäisiä pääomatuloroposia verottaa huomattavasti kohtuullisemmin.

Tämä olisi omiaan paitsi kannustamaan kaikkia sijoittamaan, myös luomaan oikeudenmukaisuuden tunnetta, kun piensijoittajat eivät kantaisi suhteellisesti suurinta verotaakkaa. Tätä lukeville poliitikoille: ehdotuksiani saa käyttää hyväksi, ääneni on helposti kaupan.

Kiitos mielenkiinnosta ja hyvää alkanutta vuotta!

Osa 3

Hajauttaminen. Lähes jokainen sijoitusopas neuvoo aloittelevia sijoittajia hajauttamaan. Tämä on lähestulkoon koomista, sillä melkein kaikesta muusta sijoitusoppaat ja -neuvojat ovat eri mieltä. Mutta hajauttaminen, se on avain onneen, ainoa ilmainen lounas ja niin edespäin. Siispä, muutama sana hajauttamisesta, ja sen autuaaksi tekevyydestä/tekemättömyydestä.

”Älä laita kaikkia munia samaan koriin”. Sanonta, jonka jokainen on varmasti kuullut joskus, mutta jonka alkuperästä kenelläkään ei ole mitään tietoa. Ilmeisesti joku on joskus jossakin laittanut kaikki kananmunansa samaan koriin, pudottanut korin ja keksinyt tästä yleismaailmallisen opetuksen. Mene ja tiedä, sanoisi Tapio Suominen.

Sijoittamisesta puhuttaessa klassinen esimerkki hajauttamisesta on tilanne, jossa on mahdollisuus ostaa kahden eri yhtiön osakkeita, jäätelöfirman (A) ja sateenvarjotehtaan (B). Yhtiö A menestyy, mikäli tuleva kesä on aurinkoinen ja helteinen, kun taas yhtiö B menestyy, jos kesästä tulee ”suomalainen” (poikkeus vahvistaa säännön!). Mikäli ostat vain jäätelöfirman osakkeita, ja kesä sattuu olemaan sateinen, häviät osan sijoittamistasi varoista. Sama pätee tietenkin päinvastoin.

Mutta jos ostat molempien osakkeita samassa suhteessa, minimoit riskisi hävitä rahaa. Saat myös varmasti voittoa, jos aurinkoinen kesä kasvattaa jäätelöfirman myyntiä enemmän kuin laskee sateenvarjotehtaan vastaavaa, sekä päinvastoin. Eikö kuulostakin helpolta, sitten vain etsimään oikeita osakkeita! Mutta todellisuus, tuo paholainen, on aina hieman monimutkaisempaa kuin mukavat ajatusleikit. Esimerkiksi kahta osaketta, jotka kehittyvät joka tilanteessa täysin vastakkaisiin suuntiin, eli niillä on ns. täydellinen negatiivinen korrelaatio, on mahdotonta löytää.  

On kuitenkin tutkittu tosiasia, että useampaan osakkeeseen sijoittaminen, eli hajauttaminen pienentää sijoituksiin liittyvää riskiä. Yleisesti ottaen riskiä mitataan sillä, kuinka paljon sijoitusten tuotto vaihtelee, ei ainoastaan alaspäin, vaan myös ylöspäin. Tämä on hyvä pitää mielessä, eli hajauttamalla pienennetään paitsi riskiä, myös mahdollisuuksia suuriin voittoihin. Siksi (teoreettisessa) tilanteessa, jossa tietäisit varmaksi, että kesästä tulee sateinen, sinun kannattaisi laittaa kaikki rahasi kiinni aiemmin mainitun sateenvarjotehtaan osakkeisiin. Tuossa tilanteessa hajauttaminen myös jäätelöfirmaan pienentäisi tosiaan riskiä, mutta myös tulevia voittoja.

Taas kerran, todellisuus on kuitenkin tylsää ja välillä lannistavaa. Vaikka maailmasta löytyisikin vain kahta täydellisen negatiivisesti korreloivaa osaketta, kuten jäätelö- ja sateenvarjotehtaiden osakkeet, parhainkaan meteorologi ei voi tietää tulevan kesän sadetilannetta varmasti. Puhumattakaan amatöörisijoittajista.

Siispä, hajauttaminen kannattaa. Se on avain onneen ja ainoa ilmainen lounas. Ja niin edespäin.

Osa 2

Moikka taas!

Lupasin itselleni, että tulen päivittämään tätä blogia kohtalaisen säännöllisesti. Pyrkimykseni on, että julkaisen jotain noin kerran viikossa, jotta säilytän rytmin paitsi omassa, myös kaikkien mahdollisten lukijoiden kiireisissä elämissä! Kohteliasta, eikö?

Mutta asiaan. Viime tekstissä kerroin jo hieman omasta sijoitustaustastani. Tämä on hiukan kiusallista, mutta minun pitää jo näin toisessa kirjoituksessani oikaista aiemmin kirjoittamaani, sillä viimeksi kertomani tiedot omasta ensisijoituksestani Nesteeseen kesällä 2014 olivat vain puoliksi totta. Olin nimittäin sijoittanut tuota aiemmin jo äitiäni bulvaanina käyttäen 500 euroa erääseen sijoitusrahastoon. 

Rahastot koostuvat useista osakkeista tai koroista ja niitä hallinnoivat salkunhoitajat. Koska salkunhoitajat haluavat palkkion työstään (nuo ryökäleet), rahastoihin sijoitetuista rahoista osa menee juokseviin kuluihin, jotka pienentävät niiden tuottoa. Koska varmasti voittavaa strategiaa tai salkunhoitajaa ei ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt, rahastojen menestys on vaihtelevaa. Kulut kuitenkin tulee maksaa menestyksestä huolimatta, ja keskimäärin aktiivisesti hoidettujen rahastojen tuotto jää koko markkinoiden keskimääräisen tuoton taakse juuri kulujen verran.

Toinen, viisaampi vaihtoehto rahastoille ovat niin sanotut indeksirahastot. Niitä ei hoida kukaan ihminen, vaan indeksirahastot muodostuvat automaattisesti kohdeindeksin mukaisesti. Kohdeindeksi voi olla esimerkiksi Helsingin pörssin kehitystä kuvaava OMXH-indeksi, jonka arvo muuttuu samalla tavalla, kuin Helsingin pörssiin listattujen 129 osakkeen arvo. Näitä osakkeita ovat esimerkiksi Nokia, UPM, Kone ja Nordea.

Yksi vaihtoehto suorille osakesijoituksille ovat siis rahastot, sekä aktiivisesti hoidetut, että halvemmat (ja paremmat) indeksirahastot. Suorat osakesijoitukset, esimerkiksi se, että ostat 100 kappaletta Nokian osakkeita, ovat kuitenkin minun mielestäni mielenkiintoisempia, kuin tylsät ja järkevät rahastosijoitukset useammastakin syystä.

Ensinnäkin, eri yhtiöihin tutustuminen mahdollisia sijoituskohteita kartoittaessa on yleissivistävää ja mielenkiintoista puuhaa. Toisekseen, jos tarpeeksi sijoittaa yksittäisiin osakkeisiin, jossain kohdassa osut luultavasti oikeaan, ja sijoituksesi arvo kasvaa. Tällöin se, että olet valinnut ”oikean” osakkeen itse, tuo miellyttävän, jopa euforisen tunteen. Kolmanneksi, yksittäiset osakesijoitukset tarjoavat mahdollisuuden suurempiin tuottoihin, mutta riski menettää sijoitetut varat myös kasvaa, mikä on kieltämättä hieman kiusallista.

Niin, piti vielä kertoa hieman lisää tuosta ensimmäisestä suorasta osakesijoituksestani Nesteeseen. Ajattelin tuolloin kesällä 2014 parikymppisenä vastavalmistuneena pojankloppina todella suoraviivaisesti. Perustelin mielessäni itselleni, että Nesteen on pakko olla hyvä sijoitus, koska maailmasta loppuvat uusiutumattomat energiavarat ja Neste panostaa (ainakin kotisivujensa mukaan) paljon ympäristöystävällisiin tuotteisiin, kuten biodieseliin.

Näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka Nesteen kurssi kyllä noin nelinkertaistui tuosta hetkestä tähän päivään, syyt olivat luultavasti hieman monimutkaisemmat. En jaksa uskoa, että ammatikseen sijoituskohteita päivittäin analysoivat kokivat ahaa-elämyksen myöhemmin, ja ymmärsivät kanssani saman asian. En ollut siis varmasti oikeassa, mutta pystyin perustelemaan itselleni jotakuinkin järkevästi, miksi Nesteeseen kannatti sijoittaa.

Halu perehtyä eri yhtiöihin, sekä niiden tulevaisuudennäkymiin, ovat mielestäni tärkeitä sijoittamisen aloittamisessa, miksei myös myöhemminkin. Ja jos sattuu osumaan oikeaan, sitä mielihyvää ei voita moni asia maailmassa, ja uusia sijoituskohteita alkaa etsimään aivan uudella innolla. Tällöin saattaa jopa paitsi sivistää itseään, kerätä myös mukavasti säästöjä pahan päivän varalle!

Palataan asiaan, kiitos mielenkiinnosta!  

    

x

Osa 1

Moikka!

Ajattelin alkaa kirjoittamaan blogia. Tämän blogin olisi tarkoitus olla jonkin sortin sijoitusblogi ja tarkoitukseni olisi yrittää avata hieman omia ajatuksiani sijoittamiseen liittyen, sekä kannustaa jokaista ajattelemaan, säästämään ja sijoittamaan itse. En kuitenkaan halua rajata tulevia tuotoksiani mihinkään tiukkaan kategoriaan, joten pidätän oikeudet muutoksiin aiheissa. Yhden asian voin kuitenkin luvata; en tule antamaan yhden yhtä pukeutumis-, syömis- tai sijoitusvinkkiä. Ja jos tulen, älkää noudattako niitä.  

Voisin aluksi kertoa hieman taustastani, anonymiteetin suomissa tiukoissa rajoissa tietenkin. Olen reilu parikymppinen opiskelija Vaasasta. Opiskelen, yllätys yllätys, kauppatieteitä, sillä eihän kylteri ilman omaa sijoitusblogia ole kylteri eikä mikään. Tiedostan toki olevani suorastaan kävelevä stereotypia, mutta älkää antako sen häiritä itseänne, niin minäkään en tuo asiaa enää suuremmin esille. Toivottavasti.

Toistaiseksi vielä lyhyen ja ei-niin-menestyksekkään sijoitusurani aloitin vuonna 2014 ostamalla Nesteen osakkeita kurssilla 15,03. Tällä hetkellä samaisen yhtiön kurssi huitelee 70 euron tietämillä. Myin kuitenkin ensimmäiset osakkeeni jo puoli vuotta niiden ostamisen jälkeen tammikuussa 2015 niinkin analyyttisesta syystä, kuin armeijan aiheuttaman rahapula. Kiitos Suomen Puolustusvoimien, menetin siis paitsi vuoden elämästäni, myös mukavat tuotot. Koska pyrin oppimaan virheistäni, tarkoitukseni on jättää sekä rahapulasta johtuvat osakkeiden myymiset, että seuraavat kertausharjoitukset välistä. Olen onnistunut toistaiseksi noin puolessa näistä tavoitteista.   

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessani ajattelin avata hieman sijoittamisen perusasioita. Omaa niin sanottua sijoitusfilosofiaani pyrin raottamaan seuraavissa kirjoituksissa enemmän, mutta jotta jokainen (mahdollinen) lukija pysyy varmasti kärryillä, lähdetään liikkeelle ihan perusasioista.

Ensimmäiseksi, on tärkeä tietää, mitä ylipäätään ostetaan, kun sijoitetaan. Osake on yksinkertaisesti ilmaistuna osuus yhtiöstä. Kun omistat yhden osakkeen, omistat osuutesi verran yhtiöstä. Jos esimerkiksi yhtiöllä on yhteensä 100 osaketta, yhden omistamalla omistat yhden prosentin kyseisestä (osake)yhtiöstä. On olemassa myös esimerkiksi rahastoja, sekä monimutkaisempia sijoitusvälineitä, mutta niihin palaan mahdollisesti myöhemmin. Monimutkaisempiin instrumentteihin (kyllä, sijoitusinstrumentteihin) en välttämättä palaa, etten nolaa itseäni tämän enempää.

Keskitytään siis osakkeisiin. Osakkeet ovat monessakin mielessä kinkkisiä. Ensinnäkin, yhtiöt niiden takana ovat kaikki täysin erilaisia. Jos olemme ostamassa jotain tavaraa, sanotaan vaikka televisiota, voimme helposti verrata kahden samanlaisen television hintoja. Voimme myös asiaan perehtymällä, tai Gigantin geelitukkia konsultoimalla, vertailla suhteellisen helposti eri mallisten televisioiden ominaisuuksia ja näin ollen valita itsellemme hinta-laatusuhteeltaan parhaan television.

Sijoittaminen on periaatteessa täysin samanlaista, kuin television ostaminen; pyrimme valitsemaan sellaisen yhtiön osakkeita, joiden hinta-laatusuhde on kaikkein paras. Asiaan itse perehtyminen on vain huomattavasti monimutkaisempaa yhtiöiden moninaisuuden vuoksi, eikä geelitukkien konsultointikaan ole usein järkevää heidän (meidän?) omien intressiensä, asiantuntemattomuutensa sekä kovien palkkapyyntöjensä vuoksi.

Asia ei myöskään todellisuudessa ole ihan näin yksinkertaista. Vaikka onnistuisit löytämään yhtiön, joka on laadultaan ylivertainen, mutta silti halpa, et hyödy siitä paljoakaan, elleivät myös muut tajua tätä tosiseikkaa ja osta samaisen yhtiön osakkeita. Tällöin osakkeen arvo kasvaa ja saat tuottoa, joka tietenkin on monen, todennäköisesti jokaisen, sijoittajien tavoite.

Yhtiöiden laadun mittarina voidaan käyttää montaa eri mittaria, mutta yleisesti ottaen yhtiö on sitä laadukkaampi, mitä enemmän se tekee voittoa. Tästä syystä yksi paljon käytetty luku, joka pyrkii mittamaan osakkeen hinta-laatusuhdetta, on niin sanottu P/E-luku. Hienon kuuloinen termi, jonka kirjaimet tulevat englanninkielisistä sanoista price (hinta) ja earnings (tulot). 


P/E-luku kertoo siis osakkeen hinnan suhdetta tuloihin. Esimerkiksi, mikäli yhtiö AB:n markkina-arvo, osakkeiden määrä kerrottuna yksittäisen osakkeen hinnalla, olisi 100 euroa ja se tekisi voittoa vuodessa 10 euroa, olisi yhtiön P/E-luku 10. Toisin sanoen, yhtiöllä menisi 10 vuotta tuottaa arvonsa verran voittoa, olettaen tietenkin, että voitto pysyisi samana tulevaisuudessa. Yleisesti ottaen, mitä pienempi P/E-luku yhtiöllä on, sitä parempi se on hinta-laatusuhteeltaan.

Muistakaa kuitenkin, että P/E-luku ei yksinään kerro vielä yhtiön osakkeesta paljoakaan. Mutta se on mielestäni hyödyllinen työkalu ostettavia osakkeita vertailtaessa, jonka ymmärtämällä sijoittamisessa pääsee mukavasti alkuun.

Tässä kaikki tältä erää, kiitos mielenkiinnosta!