Osa 4

Terve taas!

Joulut ja vuoden vaihtumiset on nyt juhlittu alta pois. Uuden vuoden vaihtuminen tarkoittaa joillekin ”uusi vuosi, uusi minä”-roskaa toteutumattomina syntyvine uuden vuoden lupauksineen, mutta minulle ja kaltaisilleni tylsille realisteille se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että sijoitusvuosi 2019 voi alkaa.

Viime vuosi oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Helsingin pörssissä tappiollinen, eli yleisindeksi, joka kuvaa Helsinkiin listattujen yhtiöiden yhteenlaskettua kehitystä, painui miinukselle. Eli jos olisit hajauttanut omistuksesi siten, että omistaisit kaikkia Helsingin pörssin osakkeita, olisit tehnyt erittäin todennäköisesti tappiota.

Näin meidän kesken, myös oman salkkuni viime vuoden vuosituotto näytti punaista. En kuitenkaan jaksa huolestua asiasta sen enempää, sillä pitkäjänteisen sijoittajan ei tarvitse kurssilaskuista liikaa stressata. Keskimäärin osakkeisiin sijoittaminen on tuottoisaa puuhaa, kun aikajänteenä käytetään vuosia tai jopa vuosikymmeniä. On hyvä pitää mielessä että tappiot ja voitot realisoituvat vasta osakkeita myytäessä, joten osakkeen tämän päiväisellä kurssilla ei ole hieman kärjistäen mitään merkitystä, kunhan se on enemmän kuin nolla.      

Politiikkanörteille alkava vuosi on juhlavuosi lähestyvine eduskunta- ja eurovaaleineen. Näin sijoittajan näkökulmasta poliittisilla päätöksillä on myös merkitystä, joten olkoon vaalivuosi 2019 siitä harvinainen, että ihmiset osaisivat äänestää oikein. Väärinäänestävä vaalikarja kun on yksi demokratiamme suurimmista haittapuolista Teuvo Hakkaraisen lisäksi. Itsehän äänestän aina oikein, mutta pidän itseäni siitä huolimatta (tai sen ansiosta) poliittisesti sitoutumattomana.

Yksi konkreettinen asia, jonka avulla poliitikot voivat vaikuttaa piensijoittajan elämään on verotus. Tällä hetkellä pääomatulojen veroprosentti on 30 tai 34, riippuen siitä, onko pääomatuloja yli vai alle 30 000 euroa. Suurempi, eli 34 % verokanta koskee luonnollisesti suurempia pääomatuloja. Uskallan paljastaa, että itse maksan tällä hetkellä tuota 30 prosentin veroa, mistä älykkäimmät voivat päätellä vuosittaisten pääomatulojeni maksimimäärän.

Pääomatuloiksi lasketaan myyntivoitot sekä osingot. Yritykset jakavat vuosittain osan tuloksestaan omistajilleen osinkoina, joita siis verotetaan myös pääomatuloina. Saaduista osingoista 15 prosenttia on verovapaata (älkää kysykö miksi), joten osinkojen veroprosentti on 25,5 % (0,85*0,3). Olettaen siis, että vuodessa saatavien pääomatulojen kokonaismäärä on alle 30 000 euroa.

Äkkiseltään ajateltuna pääomatulojen veroprosentti vaikuttaa kohtuulliselta. Jos sitä vertaa esimerkiksi palkkatulojen vastaavaan, on pääomatulojen verokohtelu hiemankaan suuremmissa tuloluokissa armeliaampaa kuin palkkatulojen. Mutta siinä missä progressio on ansiotulojen verotuksessa todella jyrkkää, eli enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti suuremman osan tuloistaan veroina, pääomatulojen osalta se on hyvin maltillista. Eli vaikka tienaisit miljoona euroa pääomatuloina, et maksa suhteellisesti enempää veroja, kuin esimerkiksi 31 000 euroa vuodessa tienaava.

Toinen merkillepantava asia pääomatulojen verotuksessa on se, että monilla suursijoittajilla, kuten eläkevakuutusyhtiöillä ja ammattiyhdistysliikkeillä, on eri pelisäännöt eivätkä ne usein maksa lainkaan veroja pääomatuloistaan.

Mielestäni olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista, että pääomatulojen verotusta uudistettaisiin siten, että jokaisen sijoittajan verokohtelu olisi samankaltaista, eikä kenelläkään olisi erityisvapauksia. Mikäli esimerkiksi AY-liikkeiden sekä eläkevakuutusrahastojen miljardisijoituksista perittäisiin edes pientä veroa, voisi meidän piensijoittajien vähäisiä pääomatuloroposia verottaa huomattavasti kohtuullisemmin.

Tämä olisi omiaan paitsi kannustamaan kaikkia sijoittamaan, myös luomaan oikeudenmukaisuuden tunnetta, kun piensijoittajat eivät kantaisi suhteellisesti suurinta verotaakkaa. Tätä lukeville poliitikoille: ehdotuksiani saa käyttää hyväksi, ääneni on helposti kaupan.

Kiitos mielenkiinnosta ja hyvää alkanutta vuotta!